Pölkinvuoren historiaa ja tätä päivää

Alueen perustaja Veli-Pekka Weckman sairastui 2012 luuston rappeutumista aiheuttavaan sairauteen ja
joutui jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle. Osana kuntoutustaan hän alkoi raivata tätä sedältään perintönä
saatua aluetta ja istuttaa ensimmäisiä vihanneksia sekä myös sipulikukkia koivikkoon kasvimaan lähelle.
2016 tulivat tuttavat kyselemään, myisikö Pekka vihanneksiaan. Parina keväänä oli jo käyty ihailemassa
pientä puistoa, joka tänä päivänä on kasvanut arviolta 400 000 sipulikukan kokoiseksi. Monen vieraan
lausumana on kuultu toteamus mopon karkaamisesta käsistä…

Puoliso Erkki tuli rakentajana avuksi kesällä 2017. Hänen käsialaansa on mm. Pekan piirustusten mukaantehty kahvilarakennus. 2018 alkoi toimia myös puiden, pensaiden ja perennoiden myyntitaimisto, joka on kasvanut vuodesta toiseen. Nyt merkittävä osa myytävistä taimista on jo omaa tuotantoa, ja taimisto kasvaa viime vuonna käyttöön otetun lampialueen yläpuolelle. Vihannesmaa on muuttunut
taimien alkukasvatusalueeksi.

Tien toiselle puolelle on laajennettu parkkialueita, jotta kaikkien halukkaitten
autot mahtuisivat paremmin sesonkiaikoina. 2017 oli paikat kahdelle autolle ja aluetta 0,7 ha, nyt autoja mahtuu 360 ja ala on kasvanut runsaaseen 8 ha:iin.

Meillä on tänä päivänä ilo työllistää myös muita. Monivuotisena työntekijänämme teitä palvelee taimistossa Sini, esimerkiksi kaudella 2024 oli 10 työntekijää.

Myös media on löytänyt Pölkinvuoren: YLE, Aamulehti, Turun Sanomat, Viherpiha, Viva, ET, Hämeen Sanomat ja kaikki alueen paikalliset mediat ovat tehneet meistä juttuja. TV-ohjelmiakin on esitetty kaksittain. esim. Takapihan paratiisi sarja löytyy youtube-kanavalla. Otamme mielellämme vastaan vinkkejä alueen kehittämiseksi.
Haluamme pysyä asiakasmäärien kasvaessa paikkana, joka tarjoaa seuraavana vuonna jälleen jotain uutta.
Suuren osan vuodesta toteutamme ajatuksia kahden peikon voimin.

MISTÄ RAKKAUS ALKAA, TIEDÄN MYÖS SEN, MUTTA MISTÄ PÖLKINVUORI ALKAA VOIT LUKEA SEN TÄSTÄ

Oli unelma jonka sairaus kaatoi

Se oli 2012. Vuosi, joka käänsi koko elämäni. Olin silloin vielä töissä päätoimittajana ja kirjoittelin rakentajille ja remontoijille oppaita. Siinä samalla aloin toteuttamaan suurta unelmaani saunaravintolaa Pölkinvuorelle. Monet suunnitelmat ja piirustukset menivät roskiin, mutta lopulta oikea ratkaisu löytyi.

Suunnitelmiini kuuluivat ravintola, jossa olisi ollut myös saunaosasto laajat terassit ja yli jyrkänteen menevä lasiterassi. Korkeimmalle huipulle olisi noussut kolmikerroksinen näköala sauna, pohjoisrinteelle majoitukset, huoltorakennus ja muita pienempiä ratkaisuja.

Kun suunnitelmat saivat vihreän valon, kaivinkoneet tekivät tiet, kuorivat ravintolan pohjan ja sähköyhtiö veti virran tontille. Istutin 10 alppiruusua mäntyjen joukkoon, kun kerta halvalla sain. Unelmat olivat toteutumassa, vihdoin. Mutta toisin kävi. Vain viikkoja ennen rakennustöiden alkua jalkani puutui ja polvi ei enää kannattanut painoa. Jouduin jäämään petiin ja sinne myös jäin.

Pohjalta ponnistaen

Kului lähes kaksi vuotta ilman jalkoja. Olin lähes puolet ajasta sairaalassa ja toisen mokoman puoliso passasi minua sänkyyn. Oikeastaan kyllästyin pelkkään makaamiseen ja varsinkin kun oli kevät, mieleni halajasi ulos. Niinpä aloin käydä lähes jalattomana Pölkinvuoressa siivoamassa tiheää koivu ja pihlaja näreikköä. Konttasin puulta puulle ja mitä voimasaksilla en saanut nurin, niin pokasahalla sai.

Naapurin poika Emil, 7 vee, tuli kesän mukana töihin. Ja myös teki. Hän raahasi nippuihin kaatamani puut. Homma jatkui koko kesän. Työn edetessä huomasin, miten multavaa maa olikaan. Kuohkea musta multa valui sormien välistä ilmavana ja tasaisen rakeisena. Sain idean tehdä vihannesmaa. Omaksi iloksi, kuntoutukseksi ja eikä aikaakaan, kun kaivinkone käänsi maata ja poisti kiviä. Syksyllä maa oli mustaa, kynnetty, jyrsitty ja miljoona kiveä keveämpi, mutta silti niitä riitti miljoona lisää.

Selkä ei vieläkään antanut minun nousta eikä nostaa kiloa-kahta suurempaa painoa ja kivet olivat kanamunasta meloniin. Siispä Valmetti apuun. Takakauhaan annos maata, kauha ylös ja mies pienen puutarhaharan kanssa kauhan taakse. Niin pudottelin mehevän maan ja hiekan seoksen alas kauhasta, ja lopulta sinne jäivät vain kivet. Ne kipattiin alueen reunalle.

Kaadetuista risuista tein aidan ja näin kevääksi 4 aarin maa oli valmis odottamaan kevättä. Vielä syys myöhään sain paikallisesta rautakaupasta, jossa olin ollut aikoinani töissä 22 v, myymättä jääneitä kukkasipuleita. Olisikohan ollut noin kolmesataa narsissia ja muutamia kymmeniä tulppaaneita. entisestä työpaikasta. Koti piha oli syksyisen märkä ja savinen, se oli syy, miksi alun perin päätin istuttaa sipulit keskelle metsää.

Oivallus

Kevät koitti ja vihannesten taimet alkoivat näkyä vihreinä riveinä. Lämmön mukana puut saivat nopeasti lehdet ja yhdessä niiden kanssa aukesivat kukkasipulit nuorten koivujen alla. Näky oli unohtumaton ja näin päässäni koko rinteen olevan kukkien peitossa. Juuri sellaisena kuin se tänä päivänä on. Se oli sellainen elämys, jonka tunteen muistan varmasti loppuelämäni.

Kesän mittaan vihannesmaa kukoisti, mutta miljoonien kivien kiusaus muuttui kaksinkertaisella määrällä vadelman taimia. Niitä nousi koko kauden ja kasvuvauhti oli hirvittävä. Kaikesta huolimatta maa oli koko ajan moitteettomassa kunnossa. Notkelman metsäkoneen painamasta ajourasta sain vettä, jota kannoin kasvimaalle yhä toista jalkaani perässäni vetäen.

Ensin naapurit tulivat kysymään myytkö maaltasi, sitten sana levisi ja vihannesten ostajia tuli kauempaakin. Innostuin, ja tilasin kaivurin tekemään maata. Seuraavana keväänä Forssantien varteen ilmestyi kyltti PÖLKINVUOREN KASVIMAA. Näin alkoi vihannesmyyntini ja lopulta myin koko sadon pelloltani. Ja tietenkin Emil oli koko kesän mukana töissä.

Syksyn tultua päätin toteuttaa keväisen aatokseni ja tilasin 7000 kukkasipulia Hollannista. Aloin myös laajentaa vihannesmaata sekä mielessä oli kaivaa hieman isompi vesikuoppa telaketjujälkien kohdalle. Kun kaivuri tuli hommiin, ja alkoi pistellä kupasta hiesun sekaista aivan kivetöntä hiekkaa, alkoi nälkä kasvaa syödessä ja lammesta tuli noin aarin kokoinen kuoppa.

Syksy oli sateinen, joten kuoppa täyttyi hetkessä. Lumen tulessa oli peltoala kolminkertaistunut samaa tuttua tekniikkaa käyttäen, ja minä makasin Tampereella toipumassa selkäleikkauksesta, sillä nyt myös toinen jalka oli alkanut oireilla pahasti.

Ei enää toinen jalka haudassa

2014-15 talven aikana kävelyni parantui paljon. Ei tarvinnut enää heittää lonkalla oikeaa jalkaa eteenpäin, vain nilkka oli ilman tukea vetelä ja talven kävelyssä, tuli ura lumeen kengän kärjestä. Vasen palautui miltei täysin.

Kylvin kasvimaalle jo 150 lajiketta. Ihastuin edellisenä kesänä kasvattamiini salaatteihin ja varsinkin kelta- ja valkojuurikkaaseen. Kaikista kolmesta tuli hitti. Vaikka edelleenkään en voinut tehdä töitä kuin polvillani tai suorassa seisten, sain paljon aikaan.

Kevään myötä myös narsissi- ja tulppaanialueet puhkesivat kukkaan. Vaikka alueet olivat nyt katsottuna mitättömiä, ne oli siroteltu sinne tänne koko koivikkorinteen alueelle. Niitä näytti olevan enemmän, kuin todellisuudessa oli. Muutamassa päivässä sana levisi ja väkeä alkoi tulla katsomaan yhtä hullua, joka kasvatti vihanneksia ja kukkia keskellä metsää. Luontopolkukin oli vain nauhoilla merkitty reitti varvikossa. Paikallislehtikin kävi ja niin alkoi puisto elää omaa elämäänsä tavallaan vuotta aikaisemmin kuin olin ajatellut.

Syksyn tultua maa oli autio ja tyhjä ja mullan päällä oli vain naattien kuihtuvat muistot. Mutta pellon yläpuolella tapahtui. Jälleen kaivinkone möyri maata ja uutta peltoa syntyi. Myös polkua tehtiin vaikean rommakon yli kallion alustalle asti. 17000 sipulia odotti istutusta. Istuin polvillani ja lyhennetyllä lapiolla tein uraa, laitoin kukkasipulit siihen ja taas käänsin maata tehden uutta uraa. Onneksi syksy oli lämmin ja pitkä.

Helvetin peikko

Tuli uusi kevät ja uudet tuulet. Talvella olin piirtänyt kahvilan. Tai oikeammin kasvihuoneen mitä tarvitsin, mutta silokallio, jota himoitsin rakennuspaikaksi, olisi ollut liian kylmä, joten suunnittelin kasvihuoneen toiseen kerrokseen ja niin kahvila syntyi alakertaan kuin itsekseen.

Ristimäinen rakennus tuli kallion muodosta ja julkisivun olemassa olevista ikkunoista. Mutta Emil ehti ennen minua. Hänpä perusti pieneen varastorakennukseksi siirrettyyn leikkimökkiin viikonloppukahvilan, jossa hän myi äitinsä tekemiä leipomuksia. No kesä ilman Emiliä ei olisi ollut kesä. Myös toinen työntekijä saapui Pölkinvuorelle. Puolisoni Eki alkoi rakentamaan kahvilaa ja runko nousi ihmeen nopeasti yhden miehen ponnistuksena. Eikä se jäänyt siihen, vaan ensimmäinen palkattu kesäpoika aloitti työt.

Puistoon tutustui jo 2500 kävijää. Kevään kukkaloisto levisi tietoisuuteen useammankin lehden värikuvista ja vihannesmaa kukoisti entistä ehompana. Uudelle palstalle laitoin perunaa. Neitseellinen maa antoi hyvän sadon. Juhannus menikin sitten perunan myynnissä.

Syyskuussa saapui lava sipuleita. 50 000 ja aloin myydä niitä netissä ja toreilla. 35 000 jäi minulle istutettavaksi. Jo edellissyksyn lapiorääkistä jäi itämään ajatus sipulikairasta. Koska kauppojen kairat olivat leluja, suunnittelin oman kairan, jonka naapurin isäntä metallimiehenä teki. istutus työ sujui nyt joutuisasti ja uusien kairojen myötä myös naapuritalkoiden avulla sain urakan ennen talvea tehdyksi.

Sipulien istutusvaiheessa, kuulin jotain ääntä ja nousin kiven takaa ylös. Kiven toisella puolen seisoi nainen, joka tokaisi: Mikä helvetin peikko sää olet?” Olinkin varmaan peikon näköinen. Syksyiset työromppeet päällä ja tukka hiestä pystyssä varmaan näytinkin enemmän peikolta kuin mieheltä. Aina kun hän kävi, ja hän kävi usein, kutsui minua peikoksi. Niin nimi sai alkunsa ja tarttui monien suihin, myös omaani.

Plus ilma

Kolmas kautemme alkoi samoilla merkeillä. Kevät kiireet toivat yhden pellon lisää ja pieni parkkipaikkamme laajeni nyt 20 autolle. Kota nousi kalliolle ja alue alkoi näyttää rakennetulta. Vihannes maalla oli lähes kaksisataa lajiketta ja perennan taimia oli kasvatettu puistoon. Syksyllä tyhjensin yhden puutarhapisteen varaston, jotka istutin pitkin puistoa. Näin sai alkunsa esim. ruusupolkumme.

Olin myös kasvattanut siemenestä alppiruusuja jotka tulivat pieninä taimina odottamaan purkitusta. Myynnissä oli myös huonekuusta, kiinan- ja äitienpäiväruusua sekä kalloja. Ne sain myytäväksi tutulta puutarhurilta. Koivujen alla puistossa kukki nyt puolisen tuhatta sipulikukkasta. Ensimmäiset bussiryhmätkin saapuivat ja palkkasimme kolme työntekijää ja yhden harjoittelijan. Näin meidän Sini Tuli taloon. Sini halusi vaihtaa ammattia ja halusi tutustua puutarha-alaan.

Hiljainen pitkä hoikka tyttö ei tainnut tietää mihin ryhtyi. Sillä tätä kirjoittaessani hän kohta saapuu töihin lähes valmiina puutarhurina, minkä on opiskellut oppisopimuksella meillä kaikki nämä vuodet. Parempaa työn tekijää ei löydy, olen kyllä etsinyt. 🙂 Kahvilan runko sai vinolaudotuksen katot ja maalin pintaan. Vain tuulikaappi, ja parveke vielä puuttuivat.

Emil aloitti kolmannen kahvikattelukautensa silti kahvilarakennuksessa ja muutaman päivän palkkatyössä. Poika oli silloin 12-vuotias. Uusi ylpeyden aihe meillä oli taimisto. Pieni valikoima puita ja pensaita Toijalan taimitarhalta. Polkua paranneltiin ja tehtiin rappuset hankalaan nousuun. Nyt ei enää nauhoja tarvittu, sillä tuhannet askeleet olivat painaneet metsänpohjan paljaalle mullalle. Olihan meilllä käynyt jo 5000 vierasta.

Vihannesmaan suosio laajeni ja jopa Ylöjärveltä asti kävi viikoittain asiakaita. Kaikki nämä uudistukset ja muutokset vaikuttivat myös siihen, että Pölkinvuoren Kasvimaasta tuli PÖLKINVUOREN KASVIMAAilma. Sillä olimmehan jo paljon muutakin kuin pelkkä vihannesten myyjä. Syksyn sipuliostosaldo nousi 75000 ja istutettiin lähes 30 000 sipulia. Nyt kun meillä oli työntekijä, istutus sujui paljon helpommin.

Jos kahvituttaa, niin apu löytyy läheltä

Talvi tuli ja meni, vaikkei sitä talveksi olisi kannattanut laskea. Enemminkin pitkän pitkä marraskuu. Lumi tuli helmikuussa ja sitä tuli kerralla lähes 80 cm kevyttä pakkaslunta. Parkkipaikka laajennettiin ja nyt mahtui peräti 70 autoa ja linja autollekin oli paikka. Tosin parhaimpaan aikaan oli kolmekin bussia parkkeerattu yhtä aikaa. Sinä vuonna tulivat perennat myyntiin.

Muistan kuinka laskin ja laskin uskallanko ostaa puolellatoista tuhannella perennoja. Kirjoittaessani hymy tulee suupieliin, kun muistelen sitä tuskaa. Taimistokin laajeni puolella ja silloin sitä jo voikin sanoa taimistoksi, pieneksi sellaiseksi. Kevät tuli rytinällä ja sitä mukaan mitä ilmaantui, peurat söivät kaiken. Syksyllä kalliolle istuttamat tuhannet krookukset vedettiin sipuleineen ylös, naatit ja kukat syötiin ja jänikset hoitivat jäljelle jääneet sipulit.

Silloin elettiin huhtikuun 2. viikkoa ja oli 18 astetta lämmintä ja lumi suli vauhdilla. Teimme Erkin kanssa vanhoista lammasaidoista kahden metriä korkean aidan sipulipuiston ympäri. Teimme kaksi vuorokautta miltei yhtäsoittoa aitaa ja saimme kuin saimmekin aidan ennen lumen häviämistä.

Kukka sesongin aikana kävi useat lehdet tekemässä juttua ja jopa Yle Tampere kuvasi pitkän jutun Hämeen Alueuutisiin. Kävijöitä oli kauden aikana noin 10 000. Ja mikä heidän oli käydessä, kun uusi kahvilamme palveli hienosti asiakkaita.

Emilin yrittäjä elämä loppui ja kesätyöntekijä kaudet alkoivat. Hän yksin hoiti koko kahvilan. Emilin lisäksi oli neljä muuta palkattua. Uusin ponnisteluni oli Kesätori. Sain houkuteltua 12 myyjää kesäiseen sunnuntai päivään. Lämmintä oli 36 astetta ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Väkeä kävi useampi sata. Koska parkkipaikat olivat edelleen liian pieni, kuljetimme kaukoparkista, joka oli kotipellollamme, traktorinlavalla nonstopina ihmisiä Pölkkiin ja takaisin. Torilla oli vohvelinpaistoa, hyvät tarjottavat kahvilassa. Tosin kuumuden vuoksi vettä meni enemmän kuin kahvia.

Huh helettä

Kevät toi jälleen kaivurin tontille. Tuloparkkialue laajeni kaksinkertaiseksi ja sai rinnalleen kaksi alaparkkia. Nyt autoja mahtui 150. Palkkasin seitsemän työntekijää ja taas meillä oli yksi harjoittelija. Nyt vasta meidät virallisesti merkittiin harjoittelupaikaksi. Taimistoakin lisättiin ja omenapuuvalikoima oli sangen kattava. Puisto näytti upealta ja varsinkin kallionjyrkänteelle istuttamani sipulit herättivät suurta ihastusta mediaa myöten. Face Bookin tykkääjien raja ylitti 2000.

Nyt ei enää ollut pelkästään lähimatkailusta kyse, sillä kävijöitä oli pitkin Etelä-Suomea ja jopa Kiinasta ja Chilestä. Kesä tori oli menestys 28 myyjää ja tuhannen asiakasta. Tosin kuumuden vuoksi vettä meni enemmän kuin kahvia, sillä sinä päivänä mitaattiin Pölkinvuoren tähänastinen lämpöennätys. 38,2 astetta varjossa. (16.4.2024 se on yhä voimassa)

Kasvimaa tuotti satoa ja sen ympärillä kasvoi 22 eri kurpitsa lajiketta, mutta edelleen valko-, puna- kelta- ja raitajuurikkaat kera väriporkkanoiden ja sipulin oli vuoden suosikki. Meillä muodostukin niistä myyntiartikkeli ”Uunijuurekset” Kukkasipuleita tilasin 100 000 ja istutimme n 25 000 uutta sipulia ja saldo nousi 105 000. Kävijä määräkin tuplaantui ja rikkoi 14 500 rajan.

Miehestä tuli äijä

Talvi oli vielä edellistäkin kehnompi. Täytin tammikuun 22. päivänä 60 vuotta ja krookukset kukkivat kallion rinteellä. Lämmintä oli 9 astetta. Toisaalta se oli hyväkin, sillä luottokaivuri Eerola kaivoi ison lammen ja saaren. Kaunis lopputulos. Oli hieno tunne, kun vieraat kävivät kakkukahvilla kodalla. Myös kunnan ja pankkien edustajat muistivat vanhaa äijää.

Silloinkin kevät saapui aikaan ja nyt voi sanoa, että kevätkukkia oli mattona puiden alla. Uudet risteilevät polut kuljettivat asiakkaita istutusten lomassa. Entinen pikku lätäkkö oli kaivettu isoksi lammeksi ja sen vesi oli keväisin turkoosin vihreää. Vaikka syvyyttä oli lähemmäs kolme metriä, saattoi nähdä pohjakivien ääriviivat. Ostin jo edelliskesänä punaisia lumpeita ja nyt istutin keltaisia, oransseja, punavalkoisia, eri punasävyisiä jopa sinisen.

Toripäiväksi luottokaivuri Jussin lupaama parkkipaikkatyömaa alkoi. Maansiirtotyöt oli mittavat. Toria edellisenä päivänä Jussi teki aamu kuudesta yö kahteen töitä, ja sai noin 100 autolle paikan. Ja sitä tarvittiin, sillä torille 54 kojun ja 57 myyjän lisäksi torille osallistui yli 4000 kävijää. Uutta oli se, että tori jatkoi myös nyt uudelle alueelle Lempilammelle, joka otettiin nimiäänestyksen mukaan keväällä asiakaskäyttöön. Eikä alue siihen loppunut. Ikaalantien toiselle puolen nousi varsinainen eläin tarha. Ystävämme Mika toi jos mitä eläimiä ja lintuja lasten iloksi. Iso muutos tapahtui kesän aikana myös vihannesmaille. Kaikki esikasvatuksessa olleet vihannnesten taimet jäivät istuttamatta kevään yleisömäärän vuoksi. Palstallamme kasvoi vain 3000 valkosipulia, jotka nekin menivät kaupaksi hetkessä. Mutta maa ei jäänyt silti tyhjäksi sillä 10 000 perennapurkkia ja 2 000 pensasta täyttivät tilan. Näin meidän tuotanto suunta vaihtui jo vuotta ennen kuin oli tarkoitus. Syksyn sipulikauppa kävi kuumana. Tilauksia tuli niin paljon kuin vain ehdimme postittaa, eikä tilaamani sipulisatsi riittänyt. Tilasin lisää myyntiin, mutta myös istutettavaksi puistoon. Sipuliostokset rikkoivat ensimmäistä kertaa 200 000 rajan. Maahan niitä istutettiin vajaat 30 000 ja niiden lisäksi valkosipuleita n. puolen hehtaarin alalle kotipeltoon. Lopuille tuli kiire, sillä talvi uhkasi tulla liian aikaisin. Kävijöiden saldosta tuli noin 37 000. Portit suljettiin 6.12. ja 8.12 minulta leikattiin polvi. Loppuvuosi ja kevät talvi meni toipilaana, muttei toimettomana. Tein kaikki edellisvuoden työt uusiksi ja nyt keväällä odottaa uudet taimistoetiketit ja uudet hintanauhat printattuina. Enää niissä ei ole hintoja, vaan hintaryhmä. Näin pääsen ensitalven tulostustöistä helpolla, koska vain uudet lajit ja lajikkeet täytyy lisätä. Tilasin myös Saksasta n. 350 lajiketta perennoja. Ne ovat näin huhtikuun alussa kylvetty sisälle purkkeihin tai odottavat termolaatikoissa 2,5 m korkuisen lumikasan alla kesän lämpöjä ja itämisen ihanuutta sitä samaa ihanuutta mitä minä koen tässä työssäni. Samoin siinä idean siemen kylvetään, se itää ja kasvaa kunnes kukoistaa. Ja jos hyvätuuri käy niin siitä saadaan myös kassaan kerrytettyä satoa.

Taimisto laajeni puolella ja työntekijöitä oli jo kymmenen. Edelleenkin suosin lapsityövoimaa, eli koululaisia. Kaikki olivat Tyynejä, sillä en muistanut koskaan nimiä. Vielä jopa Sininkin nimi oli hakusessa. Toisaalta oma kuntoni oli parempi, toisaalta huonompi. Kävely tuotti vaikeuksia, vaikka askel nousikin paremmin ja selkä tietysti vihoitteli pahoin. Samoin olkapäät ja pikkurilli. Varpaat taittuivat helposti jalan alle ja niiden asento oli muuttunut nipuksi jalkaterän jatkeeksi. Hampaat alkoivat halkeilla. Näiden seurauksena selkärappeuma muuttui luustorappeumaksi.

Erkillä oli kova kesä. Teki yksin yli kahden kilometrin aidan. Pitkiä matkoja joutui kantamaan kahden metrin korkuisia verkkorullia ja kestopuu tolppia, että koko viiden hehtaarin ala tuli riista-aidalla aidattua. Kesätorilla oli 47 myyjää ja parituhatta asiakasta. Parkkipaikat eivät riittäneet heinäpellosta huolimatta. Siinä sitten syntyi päätös, että sitä on lisättävä, maksoi mitä maksoi.

Siten vielä pakolliset luvut. Kaiken kaikkiaan kävijöitä oli 24 500 ja uusia sipuleita istutettiin 45 000 joten saldo kasvoi 150 000.

40 000 asiakkaan haamuraja rikki?

Ja uutta tuli tähänkin kauteen. Avasimme uuden lammen asiakkaille. Nimestä oli Fasessa kilpailu ja Venlan ehdottama Lempilampi voitti, sillä ajatuksena, että se oli minun lempi lampeni ja asiakkaat voivat lempiä lammella. Ja toivottavasti siittä tulee monen monen kävijän lempilampi.

Taimisto laajeni tuloportille asti ja saatiin kasviryhmät asiallisesti esiin. Myös pensaiden ja perennojen omatuotanto potkaistiin kunnolla vauhtiin. Siitä tuleekin meille ehdoton kilpailuvaltti, koska myynti on silloin edullisimmilla hinnoilla. Taimisto sai myös oman myyntipisteen. Talven aikana piirsin wc-rakennuksen. Erkki teki elementit valmiiksi ja rakennus kohosi nopeasti. Asiakkaiden tarpeita palvelee nyt kolme koppia, invavessa sekä herrojen seisoma-aitio.

Pandemia iski maailmaan 2020 ja myös Suomeen. Olin satsannut kaikki rahani ja enemmänkin sillä otin ensimmäisen lainan yritykseemme. Oli kylmä rinki siellä jossain, miten selvitä kesästä. Meillä oli lähes 60 ryhmää tulossa ja yksi toisensa jälkeen peruivat tilanteen johdosta reissunsa. Onneksi pelko osoittautui turhaksi, sillä jo toukokuussa kävi lähes saman verran, mitä edellisvuonna koko kesänä. Osaltaan tietoisuus oli kasvanut toisaalta korona suosi ulkoilmapaikkoja.

Oli sitten arki tai sunnuntai, kävijöitä oli kahden- ja kolmentuhannen verran. Sade päivinäkin. Kaukaisimmat olivat Rovaniemeltä asti. Erkki teki kevättalvella lähes 5000 kuppikakkua, ja ne loppuivat jo ensimmäisellä viikolla. Viidessä viikossa meillä kävi 27 500 asiakasta. Autoja oli tienvieressä kilometrin verran kumpaankin suuntaan. Olimme suosituin nähtävyyspaikka toukokuussa koko Pirkanmaalla. Kukinta kausikin oli pitkä ja 105 000 kukan loisto huumaava. Kausi alkoi jo huhtikuussa ja kesti pitkälle kesäkuuhun. Viherpiha julkaisi ison artikkelin sipulipuistostamme.

Talven aika olimme kaivaneet ison lammen tien ja Pölkinvuoren väliin. Kesän aikana tasoitimme penkereet, ajoimme sinne sata kuutiota multaa ja viheriöimme alueen. Kylvin paljon sormustinkukkaa ja harjaneilikoita rannoille. Taimistoamme laajensimme uudella penkillä ja rakensimme lannoitteille katoksen. Kahvilan viherhuone ja parveke valmistuivat ja toivat aivan uuden elämyksen toimintaamme.

Vihannesmaa oli suosittu. Lajikkeita olisi ollut paljon enemmän, mutta toukokuun väkipaljouden takia emme ehtineet istuttaa kaikkia, vaan osa kasvoi laatikoissa yli.

Kesä torista tuli suosittu. Myyjiä oli 47 ja ensimmäiset ”isot myyjät” lähtivät mukaan. Laskimme että asiakkaita kävi lähes 2000. Uutta meillä olivat alpakat ja kanat, jotka olivat meillä lainassa toripäivän. Päivän sää suosi jälleen. Vaikka lauantaina satoi ja sunnuntaille luvattiin samaa keliä, aurinko porotti silti koko päivän. Ei ihan yhtä kuumaa, mutta lähes.

Syksyllä laajensimme taas kukkapuistoa 40 000 uudella sipulilla. Samalla tuli koko rinne istutettua ylhäältä alas. Puisto sai muutakin lisää. Ruusupolkuun istutin 30 pensasruusulajiketta ja kalliolle tein pionipolun. Myös lehti- ja havupuita istutimme koivikkoon. Joulukuussa vihdoin suljimme portit ja jätimme Pölkinvuoren talvilepoon.Kevään kukkasesonki olikin sitten jotain käsittämätöntä.

Heinäkuussa tuli kaivuri tekemään parkkipaikkaa kallion rinteeseen. Maasto ja kivimäärä vaikuttivat siihen, että kustannukset tulivat jo alun osalta korkeiksi. Osasin sen kyllä odottaa ja budjetissa pysyttiin. Urakan lopuksi Jussi teki puolentoista vuorokauden työputken, jotta homma onnistuisi. Sadalle autolle saatiin parkkipaikka valmiiksi 6 tuntia ennen torin alkua. Vielä jäi 2/3 parkkipaikasta tekemättä ja työ jatkuu, kunhan nämä lumet sulavat. Ja parkkipaikkaa tarvittiinkin, sillä autot täyttivät kaikki paikat ja vähän muutakin. Myyjiä oli torilla 53 tai oikeastaan 57 kun jossain oli kaksi eri toimijaa samassa teltassa. Torin kävijämäärä oli yli 4 000. Yksi vetonauloista oli tuttavamme suuri eläintarha, joka varsinkin veti lapsiperheitä puoleensa. Ja jälleen sää suosi tapahtumaa.

Keväällä asetettiin 30 000 kävijän raja, mutta mentiinkin lähemmäs neljääkymmentä. Oltaisiin menty ylikin, jollei kesän pitkät helteet olisivat verottaneet.

Hollannin kuormassa tuli 200 000 sipulia ja jouduin tilaamaan vielä lisääkin, jotta maahan saataisiin kattava määrä uutta kasvustoa. Keväällä 2022 on siis odotettavissa lähes 200 000 sipulikukan loisto.

Työntekijöitä meillä oli 12 joista 7 koululaista. Emil lopetti Pölkinvuoren työt syksyllä. Kaveri täytti syksyllä 16 v ja oli hänen seitsemäs kesätyönsä.

Kesätorista tuli suosittu. Myyjiä oli 47 ja ensimmäiset ”isot myyjät” lähtivät mukaan. Laskimme että asiakkaita kävi lähes 2000. Uutta meillä olivat alpakat ja kanat, jotka olivat meillä lainassa toripäivän. Päivän sää suosi jälleen. Vaikka lauantaina satoi ja sunnuntaille luvattiin samaa keliä, aurinko porotti silti koko päivän. Ei ihan yhtä kuumaa, mutta lähes.

Hangosta Rovaniemelle ja Joensuusta Vaasaan

Taimiston kasvu toi omat murheensa. Minun oli rekisteröitävä taimistoni Ruokaviraston alaiseksi ja se teetti paljon työtä. Jokaiselle kasville täytyi luoda kansio, mistä olivat tulleet ja kuinka paljon niitä oli sekä luoda niille meidän omat numeromme. Jokaisella tiedolla täytyi olla omapaikka. A oli latinalainen nimi. B.n tuli meidän rekisterinumeromme. Kohta C kertoi meidän numeromme ja D:stä löytyi suomenkielinen numero sekä EU-lippu. Sitten vuorossa olivat kasvuvyöhyke, hinta ja omat osoitteemme ym. tiedot. Jälkimmäiset tiedot eivät olleet pakollisia, mutta samalla sain tehtyä kaikille kasveille hintaetiketit taimistoon ja tietoliuskan kasvien purkkeihin.

Aloin myös kasvattaa perennoja ja pienensin vihannesten määrää. Yläkerran olohuone, meidän iso sali, veranta, ja ulkoverstas täynnä purkkeja, joihin olin kylvänyt noin 300 eri lajiketta perennoja ja kesän vihanneksia. Tilauskirjassamme ei ollut kuin parisen kymmentä tilausta pienemmistä ryhmistä, eikä ainoatakaan bussia.

Kausi 2021 alkoi jo huhtikuun alkupuoliskolla, jolloin ensimmäiset narsissit avasivat kukkansa. Mutta kevät ei jatkunutkaan lämpimänä vaan mittari pysytteli alle kymmenessä lämpöasteessa aina toukokuun alkupuolelle asti. Siten kesä tuli yhtä äkkiä. Muutamassa päivässä maailma muuttui vihreäksi. Puiston kukat olivat viileässä kasvaneet nupuille. Ei ollut aikaisia-, keskiaikaisia tai myöhäisiä lajikkeita. Ei ollut narsissikautta eikä tulppaanikautta vaan kaikki kukkivat yhtä aikaa. Rinne ei ole ollut koskaan niin mahtavan näköinen. Yhtenäinen kukkameri oli kaikkialla ilman eriaikaisuuden laikkuja. Tosin tietenkin se oli silloin myös lyhyempi ja loppui jo ennen kuin toukokuu. Silti kävijöitä oli 27 000. Siis lähes meidän vuoden tavoitteen verran. Työn tekijöitä meillä oli jo 13, joista koululaisia 7 ja pari harjoittelijaa.

Kesäkuun alkuun suunnitelmissa ollut Kesäkukkatori, jouduttiin perumaan tautitilanteen takia. Kahteen kuukauteen ja viikkoon ei tullut pisaraakaan vettä taivaalta, vaikka useampana päivänä näimme sateen naapurin pellolla. Vasta heinäkuussa ensimmäinen ukkonen osui. Nimenomaan osui. Meidän sini oli uudessa taimiston myyntikopissa sadetta paossa kun nurkalla olevaan kuuseen iski salama. Hän ei ehtinyt kunnolla edes iskua pelästyä, mutta housut meinasivat kastua, kun salaman irrottamat kävyt tippuivat yläpuolen peltikatolle.

Historia jatkuu kunhan 2022 kausi on takanapäin, tai jos minulla on jotain isompaa kerrottavaa jo ennen sitä.

Tervetuloa tutustumaan työkyvyttömän miehen saavutuksiin, niihin varsinaisiin omiin saavutuksiin ja meidän mahtavan työtiimimme yhteisiin saavutuksiimme.

Terv. Peikko 62 vee Urjala